Työlainsäädännön pilkkaa

Uusi vuosi ja uudet kujeet, niin ne sanoo. Silti pelkään, ettei mikään muutu. Vai muuttuuko?

Viime vuosi on vielä hyvin muistissa ja eniten siinä mieltä jäivät painamaan yksittäiset tapaukset, jotka kaikki kuitenkin liittyvät loppujen lopuksi yhteen ja samaan ongelmaan. Nimittäin eri sopimusten ja lakien tulkitsemiseen, mahdollisuuksiin kääntää kaikki päälaelleen ja – yllätys yllätys – työnantajan kantilta edullisempaan suuntaan.

Suututtaa, miten veteen piirrettyjä nämä pykälämme aina välillä ovatkaan.

Tapauksia on monia erilaisia. Tässä muutama esimerkki harmitukseni syistä.

Otetaan vaikka työsopimuslaki, joka määrää ihan selkeästi oikeudet sopimisesta työnantajan ja työntekijän välillä. Ja siis sopimisesta yhdessä, ei yksipuolisesti määräten. Tällaiseen sopimukseen myös voidaan tehdä muutoksia yhdessä neuvotellen ja sopien. Taas yhdessä, ei yksipuoleisesti. Tämä vaan ei toteudu, ei.

Kaikki yt-pöydässä istuneet tietävät, miten juttu oikeasti menee.

Meillä on sopimukset, mutta tuotannollisista ja taloudellisista syistä nämä joutavat romukoppaan. Siksi, että aina löytyy joku syy tai keino, joilla sopimuksia päästään muuttamaan. Joskus lähes mielipuolisesti ja yksipuolisesti työnantajan puolelta.

Muuttamalla työtehtäviä tai työvuoroja päästään ronkkimaan myös palkkaa sen kummemmin kysymättä sopimuksen toiselta osapuolelta eli siltä työntekijältä. Tai kyllähän siitä kysytään, mutta vaihtoehtona on usein ehdollinen irtisanominen. Kaikki nämä muutoksethan yleensä perustuvat tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin. Koita siinä nyt sitten yksittäisenä työntekijänä pitää kiinni oikeudestasi sopia työsopimuksesi sisällöstä.

Astetta isompi ongelma on, kun puhutaan työehtosopimuksien soveltamisalojen rajapintariidoista. Tämäkin taas niin veteen piirretty viiva kuin olla vain saattaa.

Vaikka työntekijän työ ei sinänsä miksikään muuttuisi siitä, mitä se on ollut jo vuosia, niin sopimusala voi vaihtua niinkin yksinkertaisesta syystä kuin yrityskauppa. Mikäli ostajayrityksen päätoimiala on jotain muuta, voi myynnin kohteena olevan yrityksen noudattama työehtosopimus vaihtua kuluvan työehtosopimuskauden päättymisen jälkeen ostajayrityksen päätoimialan mukaiseen työehtosopimukseen, yleensä tietenkin työantajan kannalta halvempaan. Tässäkään kohtaa ei työntekijältä kysytä mitään. Asia ainoastaan todetaan ja samalla muuttuvat työaikaa määräävät säädökset, lomat, pyhät ja palkkauskin.

Edellä mainitun kaltaisella toiminnalla pilkataan lainsäädäntöä. Toimintatavat vaatisivatkin mielestäni rankkaa kriittistä tarkastelua. Täytyyhän sovitun sopimuksen pitää – tai muuten on turha sopia mitään.

Ei työnantajakaan vikisemättä nielisi – tai oikeastaan ottaisi vastaan ilmoitusluontoisina asioina – esityksiä muutoksista työehtoihin, mikäli työntekijäpuoli niitä rupeaisi heille toimittamaan. Ehkä sitä pitäisi kokeillakin, sillä sitähän he itse tekevät.

Kun vielä lisätään listaan työehtosopimusrikkomukset, esimerkiksi irtisanomisjärjestyksestä, niin soppa on valmis nautittavaksi. Kummallisen hankalaa tuntuu olevan päätellä sitä, onko rikottu tai oltu rikkomatta irtisanomisjärjestystä. Muun muassa ammattitaitohan on aika tulkinnanvarainen juttu ja työnantajahan saa päättää, ketkä ovat yrityksen toiminnalle tärkeitä. Vaan liekö tuolla väliäkään, sillä rangaistus työehtosopimusrikkomuksesta on sekin naurettava.

Vain yksi kädenheilautus pinnan lähettyvillä, ja veteen piirretty viiva on sekin poissa....

Toivon että vuonna 2015 puhaltavat uudet tuulet, ne työntekijäpuolelle suotuisammat!

Julkaistu:

SAK:n Palkkatyöläiset -blogi 13.1.2015