Puhu äänellä jonka kuulee…

Edellisessä blogissani kerroin, kuinka kesän tullen asetimme odotuksia kasvimaan sadolle mutta myös syksyn haasteille. Miten suhtautua mihinkin, miten elää ajassa?

Syksy tekee tuloaan ja sadon korjuu on hyvässä vauhdissa, niin meidän pihassa kuin tupo-pöydässäkin.

Lilli Kilpinen viittasi omassa kirjoituksessaan neuvottelutulokseen työllisyys- ja kasvusopimuksesta, eräänlaisesta kokonaisratkaisusta ja sen mahdollisista vaikutuksista tulevina vuosina. Jatkan aiheen käsittelyä omista näkökulmistani.

TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto on hallituksensa voimin myös päätynyt hyväksymään keskusjärjestötasolla syntyneen neuvottelutuloksen työmarkkinaratkaisuksi. Alakohtaiset sovellutusneuvottelut käynnistetään välittömästi. Seuraavat viikot siis ratkaisevat paljon.

Omalla alallani, graafisessa teollisuudessa tämä tarkoittaa erityisen tarkkana olemista ja muiden alojen neuvottelujen etenemisen seuraamista. Alan tulevaisuuden näkymät eivät ole keväästä juurikaan muuttuneet, hurjaa tulee olemaan ja pudotuspeli on edelleen käynnissä. Meidän työehtosopimuksemme ovat katkolla vasta syyskuussa 2014. Tätä silmällä pitäen Helsingin Kirjatyöntekijöiden puheenjohtajana mietin, miten saada jäsenistön ääni ja havaittu tuska paremmin mukaan, vaikuttamaan päätöksentekoprosessiin.

Osastoissa tehdään päätöksiä jäsenistöä koskevissa asioissa ja sama kuvio toistuu työpaikoilla luottamusmiehen kautta ja toisaalta, korkeammillakin tasoilla. Päätökset perustuvat sen hetkisiin tosiasioihin ja tietoihin, kokemuksiin.

Mistä tiedetään, mitä kentällä tapahtuu? No, siinäpä se! Perään kuulutin jo puheenjohtajatehtävään astuessani koko porukan mielipiteiden ja ideoiden tarpeellisuutta. Työpaikoilla käydään paljon arvokkaita, oikeita keskusteluja ja vääntöjä, oman porukan näkökohdista. Päätyvätkö nämä arvokkaat mielipiteet kuitenkaan luottamusmiehen korviin, saatikka siitä eteenpäin ammattiosastoihin tai liiton toimistoon?

Puhukaa, puhukaa ihmiset, mutta pyydän, nyt on korkea aika puhua äänellä, jonka kuulee! Ja jos tuntuu, ettei asianne etene haluttuun osoitteeseen, puhukaa kovemmin.

Graafisella alalla valitaan luottamusmiehet taas tänä syksynä vaalein. Katsokaa kuka kuuntelee ja valitkaa huolella. Hän edustaa sinua seuraavat kaksi vuotta.

Osastoissa koittaa kohta syyskokousaika, sama juttu, laittakaa johtoon ihmisiä, jotka kuuntelevat ja ovat luottamuksenne arvoisia.( Nyt nousee kirjoittajalla kylmähiki, mitenköhän itse olen jäsenistöni kuluneen vuoden aikana huomioinut, toisaalta, jos kokevat paremman vaihtoehdon löytyneen, niin sehän on vain demokraattista päätöksen tekoa…)

Keväällä syntyneestä ideasta kokeilimme jotain uutta, heti lomien päätyttyä. Ajanhermoilla eläminen vaatii jo rutiineiksi muodostuneiden ajatusten muokkaamista uudelleen, hetken tilanteen vaatimalle tasolle. Tästä syntyi meille uusi koulutuksen aihe, osittain jäsenistön pyynnöstä. Kirjatyöntekijöiden työpaikoista on hävinnyt karkeasti arvioiden puolet viimeisen 10 vuoden aikana. Tämä muutos on synnyttänyt meille taas valtavan jäsenistöryhmän, mitä ei aikaisemmin ole erikseen toimintasuunnitelmassa huomioitu: työttömät.

Järjestimme koulutuksen, joka oli tarkoitettu työttömille ja lomautetuille. Työmarkkinatilanteen huomioiden, totesimme kuitenkin, että paikalle oli tervetullut kuka tahansa jäsenistämme. Koimme asian koskettavan myös työttömyysuhan alla eläviä ja luottamusmiehiä rooleissaan tukemassa edustettaviaan, toisaalta myös putken päässä työskenteleviä. Elämä on yhtä raaka näille kaikille, kun puhutaan suurista muutoksista.

Me kokeilimme jotain uutta ja se palkitsi. Ihmiset saivat tiukkaa faktaa kysymyksiinsä ja avaimet oman elämänmuutoksen näkemiseen myös mahdollisuutena, pelkkien masentavien ajatusten sijaan. Olen kuullut monessa yhteydessä puhuttavan siitä, kuinka ammattiyhdistysliikkeen olisi muututtava. Me kuuntelimme jäsenistöämme ja osaston toimintaa muokattiin, muutumme hieman aikaisemmista vuosista. Positiivista palautetta.

Tällä hetkellä työpaikoillamme neuvotellaan edellisen tes-kierroksen mukaisen paikallisen erän käytöstä ja kohdentamisesta. TEAM-liitosta on lähetetty selkeät ohjeet sen sopimisesta. Keskustelkaa tästäkin yhdessä. Neuvotteluja toisen perään ja sopimuksia, jo sovittujen lisäksi. Huonoiksi havaitut päätökset voidaan muuttaa, jos myönnetään virheet. Mikään ei silti muutu, jollet vaadi muutosta, ääneen. Sitähän se on, järjestelmien luomista, hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen. Demokratian toteutuminen.

On puhumisen aika, mutta ennen kaikkea, on myös kuuntelemisen aika. Itse näissä en aina onnistu haluamallani tavalla, parannettavaa on paljon, myös minussa. Se mitä pidän itsestään selvyytenä, saattaa olla toiselle siansaksaa. Muistanko puhua selkeästi ja toistaa tarvittaessa sanomani? Jos sinua ei kuunnella, vaihda kuuntelijaa, mikäli se on mahdollista.

Jos saa työpaikalla joskus vääntää asioita ns.” rautalangasta”, niin huumoria sen suhteen tarvitaan myös kotona. Vieläkin naurattaa, kun aika ajoin tulee mieleen taannoinen aamumme. Kiireissämme ohjeistin kahta vanhinta poikaamme. Kyse oli kalsareiden vaihdosta pukemisen yhteydessä. Sen sijaan, että kaikki olisi mennyt tarkoitukseni mukaisesti, sain hyvin hämmentyneen olotilan itselleni. Huomasin samojen alushousujen edelleen koristavan poikiani. Asiaa heiltä tiedustellessani, sain vastaukseksi hyvin ytimekkäästi: ”Eihän ole, noi oli mulla eilen ja nää tolla” siis kalsarit. Siinä, mitä sitten naurultani uskottavasti pystyin, yritin tarkentaa alkuperäistä pyyntöäni sillä, että tarkoitin kyllä vaihtamista puhtaisiin, enkä suinkaan keskenään…. Olen vastaisuudessa tarkempi sen suhteen, mitä pyydän tai ainakin yritän ilmaista itseäni selkeämmin ja yksityiskohtaisemmin.

Tästä on hyvä jatkaa. Puolet päivästäni on vielä jäljellä. Lapset pitäisi taas ruokkia ja ottaa vastaan koulusta ja eskarista. Syksy saa tulla, mukanaan kaikki neuvottelut ja päätökset. Kuten vuodenaikamme muuttuu, niin muuttuu maailmakin. Se on hyväksyttävä.

Julkaistu:

SAK:n Palkkatyöläiset -blogi 16.9.2013