Lähestyn vuoden 2019 eduskuntavaaleja kolmella teemalla:

Ihmisarvo- Hyvä yhteiskunta tunnustaa, että ihmisarvo on itseisarvo; se pitää huolta heikommassa asemassa olevista. Minulle ihminen on ihminen, kun jollekin varakkaammalle toinen on vain väline, jonkun oman tavoitteen saavuttamiselle. Ihmistä ei saa kohdella epäinhimillisesti eikä ihmisyyden turvaavia lakeja saa huonontaa. On noustava puolustamaan ihmistä ja unohdettua ihmisarvoa. Syrjäytyminen, yksinäisyys ja ahdinko, ovat kaikki torjuttavissa. Minun arvoissani ihminen on kaikkein korkeimmalla.

Työelämä- vie ihmisen arjesta suurimman osan hereilläoloajasta. Ei ole lainkaan yhdentekevää mitä työehtoja meihin noudatetaan. Haluan olla varmistamassa, että työelämän pelisäännöistä sovitaan ja neuvotellaan jatkossakin pääosin työmarkkinaosapuolten kesken. Kolmikanta on pitkään ollut yhteiskuntamme kivijalka, siksi se tulee säilyttää osana suomalaista demokratiaa. En halua, että kulloinkin vallassa oleva hallitus ottaa ohjat työehdoista. Se ei ole kenenkään etu ja rikkoo yhteiskuntarauhaa.

Perheiden arki- on varsinaista taiteilua aikataulujen ja talouden kanssa, kun perheessä on pieniä lapsia. Heille kulunut hallituskausi on ollut kaikkein vaikein juuri lapsiperheisiin kohdistuneiden leikkausten takia. Lapsissa on tulevaisuutemme, eikä heitä saa koskaan laittaa maksamaan meidän aikuisten maailman ongelmista. Lapsia on suojeltava ja tuettava, kaikilla tulee olla samanlaiset mahdollisuudet elämässään. Perheiden arkea on helpotettava ja perheitä autettava, silloin kun apua tarvitaan.

Tavoitteena ihmisläheinen Suomi

Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo, jonka täytyy säilyä ja jota tulee varjella. Politiikan teon tavoitteeksi on asetettava Suomi, jossa ketään ei kohdella epäinhimillisesti.

Hyvä yhteiskunta tunnustaa, että ihmisarvo on itseisarvo ja pitää huolta heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä.

Hyvä yhteiskunta kohtelee kansalaisiaan tasavertaisesti ja pyrkii tavoitteisiinsa demokraattisesti.

Työntekijä on ansainnut arvostuksensa

Työntekijät eivät ole vain pakollinen kuluerä tai talouden tunnuslukuja. Ilman työntekijöitä mikään yritys ei toimi.

Työstä maksettavalla palkalla on pystyttävä tulemaan toimeen.

Työ on usein tärkeä osa elämää, mutta se ei kuitenkaan saa olla yksin ihmistä määrittelevä asia.

Sopimisen yhteiskunta

Riitelemällä ei Suomea ole koskaan rakennettu. Sotimisen ja riitelyn sijaan hyvän yhteiskunnan menestys piilee taidoissa ja tahdossa sopia.

Työelämään liittyvä lainsäädäntö täytyy jatkossakin sopia kolmikantaisesti työmarkkinaosapuolten ja valtiovallan kesken. Ihmisläheinen yhteiskunta tavoittelee tuloksia neuvottelemalla ja sopimalla.

Työehtosopimusten yleissitovuus suojaa yksittäistä työntekijää mielivallalta. Siksi yleissitovuus on säilytettävä.

Yleissitovuus on oikeasti pohja niin työntekijän kuin yrityksetkin tulevaisuuden suunnittelulle. Jotta yritys menestyy, syntyy työpaikkoja ja jotta työntekijät voivat hyvin, täytyy työelämän ja yritystoiminnan olla vakaata ja ennustettavaa.

Ei ole kenenkään etu, jos työelämän pelisääntöjen sopiminen annetaan yksin poliitikoille. Työmarkkinajärjestöt ja ammattiliitot ovat työelämän parhaita asiantuntijoita.

Liian monella työpaikalla tutuiksi tulleita yt-neuvotteluja koskeva lainsäädäntö täytyy uusia. Tällä hetkellä laki on vain irtisanomislaki, ei yhteistoimintaa.

Kun yt toimii oikein, sillä voidaan estää irtisanomiset, eikä päinvastoin.

Työelämä on ihmistä varten

Työelämän on joustettava ihmisen elämäntilanteen mukaan.

Jokaisella työpaikalla tarvitaan luottamusmiestä, jotta myös työntekijät saavat äänensä kuuluville.

Paikallinen sopiminen työpaikoilla on luottamusmiesten tehtävä. Sopimisen lähtökohta on työehtojen parantaminen.

Vain koulutettu luottamusmies voi sopia työntekijöitä koskevista asioista. Sopiminen tarkoittaa yhteistyötä, ei työnantajan sanelemaa pakkoa.

Pätkätöistä on päästävä eroon. Jokainen ihminen ansaitsee mahdollisuuden oman tulevaisuutensa suunnitteluun ja riittävään toimeentuloon.

Myös vastentahtoisista nollatuntisopimuksista on päästävä eroon.

Määräaikaisia sopimuksia ei saa perusteetta ketjuttaa ja osa-aikaisille on tarjottava lisätyötä.

Työelämän on joustettava, kun lapset ovat pieniä. On epäinhimillistä, jos perheillä ei ole mahdollisuutta viettää aikaa keskenään esimerkiksi työaikojen vapauttamisen vuoksi.

On pyrittävä siihen, että lapsen turvasatama on koti, ei päiväkoti. Kasvatukselle on annettava aikaa.

Työtaisteluoikeus on samalla tavalla perusoikeus kuin sananvapaus tai kokoontumis- ja järjestäytymisvapaus tai vapaus ilmaista mielipiteensä.

Ei työtekijöidenkään tarvitse ihan kaikkeen suostua ja alistua. Lakko-oikeus on perusoikeus.

Työntekijöiden mahdollisuuksia sairaan lapsen hoitamiseen pitää lisätä.

Myös isovanhempien auttamista on helpotettava. Kun yhteiskunta tunnustaa ikäihmiset yhtä arvokkaiksi kuin muutkin ikäpolvet, sen pitää näkyä myös työelämän pelisäännöissä.

Työtön ansaitsee tukea

Työttömyys ei ole rikos, joten siitä ei pidä myöskään rangaista.

Työttömiä on autettava työllistymään. Työ ja sen tekijä kohtaavat vain, kun työvoimatoimiin ja osaamiseen laitetaan riittävästi resursseja.

Työn vastaanottamisen pitää olla kannattavampaa kuin työttömyyden. Tähän pitää pyrkiä porkkanoilla, ei keppiä heiluttamalla.

Työn saanti edellyttää yleensä osaamista. Siksi koulutusleikkaukset on peruttava, osaamiseen satsattava ja jokaisella on oltava mahdollisuus kouluttautua.

Digitalisaation ja tekniikan kehittymisen myötä myös työssäkäyvät voivat tarvita lisäkoulutusta säilyttääkseen työpaikkansa. Siksi yrityksiä täytyy tukea lisäkoulutuksen järjestämisessä. Tällä voidaan työntekijän lisäksi tukea myös yritystoiminta ja myös lisätä kilpailukykyä.

Kaikkein vähävaraisimmiltamme leikkaaminen on lopetettava. Verotuksen on oltava oikeidenmukaista. Ne, kenellä on maksukykyä, maksavat enemmän. Yhteiskuntamme ylläpitäminen on kaikkein vahvimpien tehtävä. Ketään ei saa jättää oman onnensa varaan.