Resurssit kuntoon ja valvonta kanssa

Hienoa, että vanhusten ja myös lasten hoivaamisesta on käynnistynyt laaja keskustelu. Monesti yhteiskunta kehittyy kriisien kautta ja nyt on vaan pidettävä huoli siitä, että keskustelu muuttuu paineeksi ja sitä kautta teoiksi, uudistuksiksi.

Osaava ja riittävä henkilökunta on tietysti kaiken aa ja oo. Olen tavannut monia hoiva-alan henkilöitä. Heillä on pääsääntöisesti hyvä koulutus ja kaikilla on hyvä motivaatio, he tuntevat tekevänsä merkityksellistä työtä. Mutta liki kaikki ovat huolissaan resursseista. Se puoli, erityisesti hoitajamitoitus, on nyt saatava kuntoon.

Pelkät pykälät eivät takaa, että huolenpito muuttuu paremmaksi. Tarvitaan valvontaa. Viranomaiset sitä tekevät, mutta riittääkö se? Enpä usko. Omaisilla on vastuunsa ja luulenpa, että he nyt, kaiken julkisen kohun jälkeen pitävät silmänsä aiempaa paremmin auki, niin vanhusten kuin lasten osalta.

Valvonnan osalta haluan kiinnittää erityistä huomiota myös ay-liikkeen, varsinkin luottamus- ja työsuojeluhenkilöiden rooliin. Hehän seuraavat ja tarvittaessa puuttuvat kaikkiin työhön liittyviin epäkohtiin. Puuttuvat, jos heitä työpaikalla on.

Muuan seikka minua hieman häiritsee tämänhetkisessä keskustelussa: Kaikki haluavat (ainakin niin väittävät) vimmatusti parempaa hoivaa vanhuksille. Silti osa noista haluajista tekee systemaattista työtä ay-liikkeen nujertamiseksi. Jos he onnistuvat, seuraus on vähäisempi valvonta.

Siis. Ay-väellä on iso vastuu hoiva-asioissa - ja olen varma, että he haluavat vastuunsa innolla kantaa.