Nuoruuden huoltovelka paisuu

Hyvinvointityö on saanut Järvenpäässä ansaittua kiitosta ja vuoden 2025 hyvinvointikertomus tukee tätä kuvaa.

Kertomuksen kirjoitustyyli rakentaa lukijalle vahvaa kuvaa yleisestä onnistumisesta samalla, kun keskeiset riskit ja heikentyvät kehityskulut jäävät rivien väliin tunnistettaviksi. Vaikka tämä tuskin on tietoista, ohjaa vaikutus lukijan tulkintaa ratkaisevasti. Harva kyseenalaistaa virallista raporttia, jos kokonaisvaikutelma on rauhoittava. Mielikuva alkaa ohjata tulkintaa ja lopulta keskeiset riskit jäävät havaitsematta.

Nuorten pahoinvointi ei näy äkillisinä kriiseinä. Se hiipii varkain, kuin hoitamaton mielenterveyden sairaus. Ensin heikkenee jaksaminen ja arjen sietokyky, sitten ahdistus ja univaje alkavat hallita elämää. Lopulta katoaa toimintakyky, jolloin yhteys kouluun katkeaa ja tulevaisuus näyttäytyy sumuisena ja merkityksettömänä. Kyse on prosessista, joka pahenee, koska siihen sopeudutaan huomaamatta. Kun uupumus koskee jo kolmannesta Järvenpään yläkoululaisista, se kertoo minulle järjestelmästä, joka reagoi vasta, kun vahinko on jo tapahtunut – jos silloinkaan.

Tätä kehitystä selittää pidempi talousajattelu, jossa opetuksen ja kasvatuksen palveluja on totuttu tarkastelemaan jatkuvan tehostamisen kohteena. Nuorten, opettajien ja muun henkilöstön arkeen kasataan kestämätöntä kuormaa, joka tulee näkyväksi monesti vasta seuraaville päättäjille.

Järvenpään hyvinvointikertomus tuo esiin myös toisen rakenteellisen ongelman. Moni nuoriin liittyvä myönteinen kehitys perustuu hankkeisiin, pilotteihin ja määräaikaisiin rahoituksiin. Toimintaa kyetään siis vahvistamaan silloin, kun ulkopuolista rahaa on saatavilla, mutta ilman sitä perusarki jää ohuelle pohjalle. Hyvinvointi ei tällöin rakennu pysyvistä rakenteista, vaan ajallisesti rajatuista projekteista, joiden vaikutukset katkeavat rahoituksen mukana.

Erityisen huolestuttavana pidän myös sitä, että hyvinvointikertomus näyttää meille jo seuraavankin vaiheen. Koulutuksen ulkopuolelle jäävien 17–24‑vuotiaiden määrä kasvaa. Tämä ei tapahdu tyhjiössä, vaan on seurausta niistä vuosista, jolloin tuki koulussa, arjessa ja nivelvaiheissa on ollut riittämätöntä. Olemme nuorten hyvinvoinnin suhteen nyt siinä huoltovelan vaiheessa, jossa vauriot ovat syntyneet vähitellen ja korjauslasku odottaa pöydällä.

Järvenpää päättää lähiaikoina kunnan strategiasta. Strategia ei ole julistus, vaan päätöksentekoa määräävä kartta rahankäytölle. Nuorten hyvinvointi ei ole ideologinen kysymys, vaan paljastava mittari, jota strategia ohjaa.

Nyt ei auta painaa päätä pensaaseen. Pahoinvointi ei hyökkää yhdessä yössä – se hiipii kuin saalistaja varjoissa ja iskee vasta silloin, kun perääntyminen ei enää ole mahdollista.

Kunta itse määrittää sen, mihin se haluaa vaikuttaa ja ennen kaikkea mihin se päättää vaikuttaa.

Järvenpäässä tarvitaan päätös suunnan muuttamisesta ja vastuun kantamisesta, eikä perusteluja sille, miksi muutos tulisi siirtää taas tuleville päättäjille.

Kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaa lehdessä 18.4.2026.