Puheeni kaupunginvaltuustossa 13.11. talousarviosta.
14.11.2025
|
Arvoisa puheenjohtaja, viranhaltijat, kanssavaltuutetut sekä muut kokousta seuraavat. Talousarvio on matematiikkaa, mille todellisuuden tulee kuitenkin luoda rajat. Vaikka pidän tätä puhetta valtuutetun roolissa, en voi ohittaa rooliani Opetus- ja kasvatuslautakunnan puheenjohtajana. Ei olisi osaltani rehellistä tai vastuullista toimintaa, jos en nostaisi esiin niitä kipukohtia valtuuston päätöksissä, jotka mielestäni heikentävät sen lautakunnan toimintaa, jonka johdossa itse olen. Opetuksen- ja kasvatuksen palvelualueen tuleva talousvuosi on kuin yhtälö, jossa kaikki merkit ovat miinusta. Edessämme on 1,5 miljoonaa euroa vanhoja säästövelvoitteita, 193 000 euroa uusia sopeutustavoitteita ja sekä 593 000 euron heikennys toimintakatteessa. Yhteensä palvelualueen tulee siis säästää noin 2,3 miljoonaa euroa menoistaan vuonna 2026. ---- Tämä tilanne on osin seurausta käytössämme olevasta rullaavasta budjetoinnista. Opetuksen ja kasvatuksen palvelualueella rulla on kuitenkin lähtenyt pyörimään alamäkeen jo ennen tätä valtuustokautta – eikä jarruja näy vieläkään. Meille on annettu menopeli, josta jarrukytkin on poistettu. Palvelualueen pitäisi nyt paikata vanhoja alijäämiä samalla, kun tulovirta kapenee. Äkkiseltään se näyttäytyy ainakin minulle samalta kuin yrittäisi tyhjentää kiihtyvällä tahdilla vuotavaa venettä, samalla koko ajan pienenevällä äyskärillä. Sopeutuskeinoja on kuitenkin etsittävä, ja listalle tulee aivan varmasti myös toimia, joista ei päästä yli ilman henkilöstövaikutuksia. On nimittäin hyvä muistaa, että henkilöstövaikutukset eivät tarkoita vain yt-neuvotteluiden lopputuloksena tehtäviä henkilöstön vähennyksiä. Ne ovat myös niitä suurelle yleisölle näkymättömämpiä muutoksia: Heikennyksiä työehdoissa, resurssien niukkuutta ja sitä, että työn kuorma kasvaa hiljalleen mutta varmasti. Hyväksyessään talousarvion, valtuusto antaa selkeän viestin. Lautakunnan tehtäväksi jää toteuttaa päätös, sillä “kaupunginvaltuuston hyväksymä talousarvio on muita kaupungin toimielimiä sitova toimintaohje.” ---- Talousarviossa luvataan kauniita asioita: kehitetään työhyvinvointia, vahvistetaan yhteisöohjautuvuutta, puututaan häiritsevään käyttäytymiseen ja ehkäistään kouluväkivaltaa. Ja tietenkin seurataan oppimisen tuen uudistuksen toteutumista erityisen tarkasti. Kuinka kauan voimme uskottavasti puhua koulurauhasta ja turvallisuudesta, jos resurssit niiden ylläpitämiseen kutistuvat vuosi vuodelta? Oppimisen tuen osaltakaan pelkkä seuranta ei riitä – jos uudistus ei kohtaa todellisia tarpeita, on uskallettava tehdä korjausliikkeitä. Muuten seuraamme vain ongelmia, joita emme edes aio ratkaista. En väitä, että kaikki olisi mahdotonta tai mitään säästöjä ei olisi löydettävissä. Mutta – jos ratkaisu olisi helppo, se olisi varmasti jo tehty. Olemme tilanteessa, jossa tarvitaan todellista kekseliäisyyttä ja rohkeutta tehdä toisin. Joustavuus ja reagointikyky eivät ole lisäominaisuuksia – ne ovat mielestäni välttämättömyyksiä. Siksi haluaisinkin ajatella, että palvelualueelle varattua riskivarausta käytettäisiin turvaamaan äkillisiä tilanteita, sen sijaan, että se budjetoidaan palvelualuetta varten jo tiedossa olevien tavallisesta toiminnasta syntyvien kustannusten kattamiseen. Mielestäni riskivaraus ei ole yleiskatteellinen puskurirahasto, vaan sen pitäisi palvella tarkoituksia, joissa tarvitaan nopeaa ja vaikuttavaa reagointia ennalta arvaamattomissa tilanteissa. ---- Rullaava budjetointi voi toimia joissain tilanteissa ja Lappeenrannassa, mutta se sopii huonosti Opetus- ja kasvatuslautakunnan tilanteeseen Järvenpäässä. Talousarviossa todetaan, että ”ylitykset katetaan seuraavien vuosien määrärahoista.” Kun valtuusto nyt budjetoi palvelualueen määrärahat sille esitetyllä tavalla ja tämän budjetoinnin takia palvelualue ylittää tulevankin vuoden kehyksen, saa se seuraavana vuonna vieläkin vähemmän. Tämä on kuin pyytäisi uimataidottoman uimaan kauemmas rannasta, koska rantaan päin uiminen ei ole strategisesti kestävää. ---- Arvoisa valtuusto, Lautakunta käsitteli syyskuun kokouksessaan talousjohtajan kesäkuussa laatimaa talouskehystä. Sen pohjana käytettävät luvut ovat kuitenkin olennaisesti muuttuneet kuluneen syksyn aikana. Tämä tarkoittaa, että lautakunnan aikanaan käsittelemä kehys ei enää vastaa nykytilanteeseen. Lautakunnan seuraavan kokouksen esityslista julkaistiin sopivasti eilen. Sen pykälä 59:n päätösesityksen mukaisesti esittäisimme joulukuun valtuustolle sitä, että saisimme ennalta syödä nyt jo tänä vuonna yhteensä 2,5 miljoonaa vuosien 2027 ja 2028 määrärahoista, sillä tällekään vuodelle laadittu budjetti ei ollut riittävä. Huomioitavaa on, että noille vuosille on samalla tavalla kuin ensi vuodellekin määritelty myös muita rullaavan budjetoinnin mahdollistavia, siirtyneitä säästötavoitteita usean miljoonan edestä. Säästöjen vaatiminen on ymmärrettävää – ja usein myös tarpeellista. Aina ei ole kuitenkaan taloudellisinta ryhtyä heti leikkaamaan sieltä, mistä sattuu löytymään jotakin irrotettavaa. Järkevä ja vastuullinen taloudenhoito vaatii ymmärrystä ja harkintaa, ei pelkkää nopeaa karsimista. Talousarvio ei ole pelkkä numerotaulukko – se on poliittinen ja strateginen asiakirja, joka kertoo kuntalaisille, mitä valtuusto pitää tärkeänä ja mihin ollaan valmiita panostamaan. Toivon, että tulevaisuudessa riittäisi rohkeutta katsoa palvelualueen taloutta laajemmalla perspektiivillä – eikä jatkaa tilannetta, jossa sen talouden raamit muodostuvat vuosi vuoden jälkeen kestämättömiksi ja tarkoituksella epävarmoiksi. Vuodesta toiseen kuulemme ja luemme siitä, kuinka tilannetta voisi näyttävimmin tässäkin salissa paheksua. Jos tarkoitus on saada talous haltuun ja budjetti toteuttamiskelpoiseksi, silloin tämä yhtälö on tulevaisuudessa ratkaistava toisin, kuin mitä nyt esitetään. 2,3 miljoonan euron säästö pelkästään Opetuksen- ja kasvatuksen palvelualueelta vuonna 2026 on mielestäni raskas viesti heille, jotka joka päivä pitävät päiväkotimme ja koulumme toiminnassa. |