Lomarahojen leikkaus – yhtä pakko kuin 100 tuntia lisää töitä?

On aika, jolloin moni voi vain todeta loman olleen ja menneen. Toivottavasti mahdollisimman monelle se loma oli palauttava ja mukava. Valitettavasti kaikille ei ollut.

Siihen, millainen olo kullakin on töihin tai opiskelemaan palatessaan, vaikuttaa suuresti se, mitä lomallaan teki. Toinen saa virtaa vain olemisesta, vaikkei mitään kummallista tai tavallisesta arjesta poikkeavaa tekisikään. Toiselle taas loma on loma vasta, kun on päässyt pois arjen kuvioista.

Jollekin lomalla riittää täsmälleen sama rahamäärä kuin arkena ja toinen tarvitsee enemmän. Kaikki mikä poikkeaa arjesta vie luonnollisesti ylimääräisiä euroja. Minkä lisäksi pakolliset kulut juoksevat lomallakin.

Lapsiperheet ovat tässä aivan keskeisessä asemassa, kun mietitään, paljonko rahaa lomalla tarvitaan.

Toki tekemistä on ilmaiseksikin, mutta lähes kaikki lapsille suunnatut ohjelmat ja ajanvietteet ovat maksullisia.

Sipilän hallitus päätti, ettei osalla lapsista tarvitse olla lomakokemusta lainkaan. Lomarahojen leikkaus asettaa lapset räikeästi eriarvoiseen asemaan keskenään. Lapsiperheiden varojen väheneminen ruokkii lisäksi syrjäytymistä sekä kiusaamista.

Julkisen sektorin työntekijöiden lomarahaleikkaus vaikuttaa todella paljon lapsiperheiden kesänviettoon ja sitä kautta myös lasten minäkuvaan. Lapsi on se, joka leikkauksesta eniten kärsii. Leikkaus nimittäin vaikuttaa suoraan lapsen statukseen perheen tilanteen kautta ja vain siksi, että vanhempi on töissä jossain sellaisessa paikassa, joka todennäköisesti palvelee meitä kaikkia.

Moni ei tule ajatelleeksi sitä tosielämän raadollisuutta päiväkodissa tai kouluissa, kun lapsemme sinne kesän jälkeen palaavat. Syyskauden alussa monesti on tapana käydä ihan lapsi lapselta läpi se, mitä kenenkin lomaan kuului, miten kesä meni.

Kuvitelkaa tilannetta, jossa vieruskavereista toinen on ollut ulkomaanmatkalla, Linnanmäellä ja kesäleirillä. Sen lisäksi vielä ihan ”vaan” mökillä. Ja toinen, joka ei saanut yhtään vastaavaa kokemusta, oli kotona. Miltä tuntuu lapsesta, jolla ei tuossa tilanteessa, kun koko luokka kuuntelee, ole yhtään lomakokemusta mistä kertoa kavereille?

Työttömän lapset joutuvat kokemaan saman.

Lomanvieton lisäksi vanhemman lomarahan leikkaus on voinut vaikuttaa siihenkin, että tänä kesänä alennusmyynteihin ei ole ollut asiaa, ostoksille ylipäätään. Uusien kouluvaatteiden saaminen on jäänyt tai talven harrastuksesta on täytynyt luopua, koska ylimääräistä rahaa ei ole.

Toivottavasti Sipilän hallitus on nyt tyytyväinen tekemisiinsä. Puheet eriarvoisuuden vähentämisestä sekä lapsiin ja nuoriin panostamisesta on nyt viimeistään vedetty vessanpöntöstä alas. Ne olivat juhlapuheita, joita ei ollut tarkoitustaan toteuttaa. Politiikka on kovaa ja Sipilä verhoaa sen taitavasti yhteiskunnan kannalta välttämättömiksi toimiksi. Tämä ei ole totta, eikä tähän saa alistua. Olihan Sipilän ensimmäisissä ajatuksissa 100 tuntia lisää töitä myös välttämätön pakko. Se onneksi saatiin torpattua.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut lomaan ja rahaan liittyvistä asioista. Erinäisetkin tutkimukset osoittavat niiden vaikutuksen toisiinsa. Osa tutkimuksista on sellaisia, mitä ei edes olisi tarvinnut tehdä tietääkseen tuloksen. Ne kun valitettavasti kulkevat ihan käsikädessä, nämä loma ja raha ja niiden suoma mahdollisuus. Sipilän hallitus on toimillaan lisännyt eriarvoisuutta, sitä, että toisilla on varaa entistäkin parempaan kuin toisilla.

Tästä pääset lukemaan aikaisemman kirjoitukseni siitä, mitä muita haasteita monesti lapsiperheen lomaan kuuluu.

Ohessa myös Pelastakaa Lapset ry:n selvitykseen perustuva Yle:n sekä  Demokraatin:n juttu siitä, kuinka köyhyys vaikuttaa suoraan kiusaamiseen.