Peruskoulu maksulliseksi?

Uusi opetussuunnitelma toi lapsiperheiden arkeen esimakua siitä, mitä tarkoittaa, kun päätöksiä tehdään ja sovelletaan ilman ymmärrystä työläisten todellisuudesta.

Järvenpäässä, kuten muissakin kunnissa, on juuri toteutettu entisen välitodistuksen korvaavat arviointikeskustelut jokaisessa koulussa.

Arviointikeskusteluiden tarkoitus oli parantaa ja lisätä koulun ja kodin välistä yhteistyötä, mutta pelkään toteutetun toimintatavan nyt johtaneen jopa päinvastaiseen.

Järvenpää linjasi keskusteluiden toteuttamisesta, että ne pidetään pääsääntöisesti arkipäivinä ja kello 8.00 ja 16.00 välisenä aikana. Näin ei kuitenkaan siis ollut pakko toimia. Kuinka moni vanhempi ymmärsi tämän koululta saamistaan viesteistä?

Sen sijaan meille vanhemmille asia näyttäytyi välttämättömänä pakkona ja vanhempia kehoitettiin sinnikkäästi ottamaan jopa palkatonta vapaata työstään keskusteluun osallistuakseen. Paikalle olisi suotavaa mennä, sillä samaisen linjauksen mukaisesti lapsesi jäisi muutoin ilman välitodistusta. Päätös pohjasi ajatukseen, jossa työntekijä vain ilmoittaisi työnantajalleen olevansa poissa työstä kyseisen ajan.

Taas unohdettiin kuitenkin se tosiasia, ettei meillä vanhemmilla edelleenkään ole omaa valtaa työpaikoilla, me emme päätä työvuoroistamme, emme ole siinä asemassa, että voisimme vain ilmoittaa työnantajillemme poistuvamme työpisteeltä kyseiseksi ajaksi.

Pitäisin tällaista oikeutta jopa kohtuuttomana myös työnantajien näkökulmasta, niin työvuorosuunnittelun kuin tuotannon katkeamattoman ketjun turvaamisen kannalta.

Siksi ihmettelenkin sitä sinnikkyyttä, millä meitä vanhempia yritettiin saada vänkäämään asiasta toistuvasti työnantajiemme kanssa. Kummastelen myös niitä väitteitä opettajien keskuudesta, joissa luultiin, että työnantajien on tällainen vapaa meille annettava kerran vuodessa.

Olen syvästi huolissani viimeaikaisista toimintatavoista päätöksen teossa ja näiden päätösten vaikutuksista lapsiimme ja lapsiperheisiimme. Työelämän todellisuutta tulisi myös nostaa enemmän keskusteluun päätöksenteon yhteydessä.

Asiasta käytiinkin kiivasta keskustelua Järvenpään kuntapolitiikka-sivulla Facebookissa tammikuussa, sillä närkästys oli perheissä kova ja mielestäni syystäkin.

Pidän koulun ja kodin välisen yhteistyön lisäämistä hyvänä ja tärkeänä tavoitteena, mutta siihen pyrkiminen ei ehkä tapahtunut nyt parhaalla mahdollisella tavalla. Viestintä on tässä avainasemassa.

Suurin huoleni asiassa on kuitenkin se kaikkein olennaisin muutos. Kuinka monelta jäi huomaamatta se, että peruskoulustamme nimittäin tuli juuri maksullista osalle perheistä.

Suomessa on jo pitkään voitu luottaa siihen, ettei peruskoulusta tarvitse maksaa, se on jokaisen lapsen perusoikeus, jopa velvollisuus.

Arviointikeskustelu on osa uutta opetus-suunnitelmaa ja käsittääkseni näin osa peruskoulua. Jokainen perhe, jonka vanhemmat joutuivat työstään palkatonta vapaata ottamaan, saapuakseen arviointikeskusteluun, maksoivat nyt mielestäni peruskoulusta omasta pussistaan ja samalla perheensä toimeentulosta. Usean lapsen perheissä tulomenetys voi olla merkittäväkin.

Olen asiasta laittanut kyselyn opetusministeriöön sekä lapsiasiavaltuutetulle. Lisäksi olen tehnyt selvityspyynnön kunnan opetusjohdolle ja välittänyt selvityspyynnön lasten- ja nuortenlautakunnalle tiedoksi.

Selvitettävää asian suhteen mielestäni on ainakin se:

Kohteleeko tämä toimintatapa oppilaitamme yhdenvertaisesti, kun mahdollisuus riippuu työnantajistamme, ei meistä vanhemmista, eikä varsinkaan oppilaista itsestään?

Tai toteutuuko lapsenoikeudet, lapsen etu, kun näin toimimalla jokaisella lapsella ei ole mahdollisuutta saada väliarviointia tai todistusta tai edes opetus-suunnitelman toteutusta kohdallaan?

Sekä se, toteutuuko laki perusopetuksen maksuttomuudesta, mikäli vanhempi joutuu ottamaan palkatonta vapautusta työstään, turvatakseen lapsensa koulupolun ja tämän arvioinnin saamisen?

Mielestäni tämä toimintatapa myös syrjii osaa lapsista ja asettaa lapset eriarvoiseen asemaan keskenään. Niissä perheissä, joissa toimeentulo on muutoinkin vaakalaudalla, aiheuttaa tämä palkan menetys kohtuuttomia tilanteita. Vähävaraisten perheiden lapset saavat näin huonomman mahdollisuuden tulevaisuudelleen kuin varakkaammat. Mitä useampi lapsi perheessä on, sitä suurempi ansionmenetys tästä syntyy.

Koska tässä toimintatavassa kaikkein eniten kärsijänä ovat taas lapset, huolenani on myös se, miten käy niiden lasten, joiden vanhemmat eivät syystä tai toisesta paikalle päässeet, jäävätkö he nyt ilman tarvitsemaansa tukea ja seurantaa oman oppimisensa polun osalta ja tulevaisuutensa varalta?

Hyvin pienillä muutoksilla ja hippusella laajempaa katsantaa kunnassa, oltaisiin tältäkin voitu välttyä. Toivon, että tästä edes opitaan jotain, sillä ne arviointikeskustelut ovat edessä ensi vuonnakin. Pohdittavaksi silloin jää se, voisiko kunta päättää kyseisten keskusteluiden osalta niin, että ne olisi tarvittaessa järjestettävissä puhelimitse, sähköpostilla, Helmen kautta tai skypen välityksellä. Digiloikkaa kun muutoinkin peräänkuulutetaan kouluissa tehtäväksi.

Myös opetuskauden sisällä olevia lauantai-koulupäiviä tulisi mielestäni jatkossa sijoittaa tälle aikavälille, jolloin keskustelut on käytävä, mikäli niitä on pakko olla ja jollei ilta-aikoja ole käytettävissä. Lauantai-koulupäivillä kun ei käsittääkseni ole tällä hetkellä opetuksellista funktiota, niillä täytetään vain pitkistä lomista johtuvia vajeita. Näin niillekin syntyisi oikea tarkoitus ja ne antaisivat edes hieman paremman mahdollisuuden vanhemmille sovittaa aikataulujaan ansioita menettämättä.

On paljon mahdollista, että tämän asian suhteen todetaan toimitun teknisesti aivan oikein, eikä mitään huomautettavaa löydy. Uskon kuitenkin, että kunnissa voidaan halutessaan vaikuttaa paljonkin ratkaisuihin sen osalta, että miten mikäkin toteutetaan.

Pienillä asioilla on monesti suuret vaikutukset.

Emmi Mäkinen, 4 lapsen Moderni työläisäiti

SDP:n kuntavaaliehdokas, Järvenpää”