Minkälaisen vanhuuden sinä ansaitset

9.3.2015

Alla Keski-Uusimaa -lehdessä 5.3.2015 julkaistu mielipidekirjoitus Järvenpään Työväenyhdistyksen Juttutuvasta:

”Järvenpään Työväenyhdistys järjesti helmikuussa perinteisen Juttutuvan Myllytien työ- ja toimintakeskuksessa.

”Minkälaisen vanhuuden sinä ansaitset?”- aiheen ympärillä käytiin vilkasta keskustelua kahvikupin ja sämpylän ääressä siitä, mitä pelkoja ja odotuksia itse kukin omassa vanhuudessaan näkee ja kokee.

Suurena huolena nousi esiin pelko palveluiden saatavuudesta ja niiden karsimisesta. Erityisesti terveyspalveluiden riittämättömyys tai kohdentuminen ikäsyrjivällä tavalla, aiheuttavat ikäihmisissämme pelkoa. Liikuntakyvyn rajoittuneisuus ja siitä aiheutuva eristyminen yhteiskunnasta on asia, johon halutaan kiinnitettävän paljon nykyistä enemmän huomiota. Jokaisella ihmisellä tulee olla mahdollisuus myös vanhana ja liikuntarajoitteisena osallistua yhteiskunnan toimintaan ja tuntea olevansa sen täysivaltainen jäsen. Kuljetuspalveluiden riittävyys, katujen hyvä kunnossapito ja rakentamisessa esteettömyyden huomioiminen, ovat asioita, jotka merkitsevät paljon meidän ikääntyvän väestömme kykyyn elää oikeudenmukaista ja yhdenvertaista elämää keskuudessamme .

Pelko yhteiskunnan tarjoamien palveluiden karsimisesta, on tuonut mukanaan myös taloudellisen huolen; miten saada eläke riittämään, jos palveluiden ja elämisen hintataso nousevat tästä vielä korkeammiksi. Ikääntyvää väestöä rasittavat suuret terveydenhoidon kustannukset, mm. lääkekulut ovat jo nousseet liian suureen rooliin monen omassa taloudessa. Joillekin voi olla jopa mahdotonta nykypäivänä käyttää terveyspalveluja, koska terveyskeskusmaksutkin ovat taloudellisesti ylitsepääsemättömiä. Terveyskeskusmaksun jälkeen moni kuitenkin joutuu vielä odottamaan eläkkeen maksupäivää, saadakseen tarvitsemansa lääkkeet ostettua.

Näitä pelkoja ja huolia ei saisi vähätellä missään keskusteluissa. Ne eivät ole syntyneet tyhjästä, vaan perustuvat ihan oikeisiin huomioihin yhteiskuntamme eriarvoistumisesta.
Mikäli ihminen pelkää jo valmiiksi tulevaa vanhuuttaan, jääkö onnellisuudentunteen syntymiselle myöhäisemässäkään vaiheessa enää tilaa?

Keskustelijoiden odotukset omalle arvokkaalle vanhuudelle sivusivat paljolti samoja teemoja. Toiveena on, että vanhuutta ja ikääntymistä arvostetaan ja myös ikääntyessä tulee olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan sekä elinympäristönsä kehittämiseen. Arvokas vanhuus syntyy vain aidon arvostuksen kautta ja huomioimalla ikääntyneen oikeus osallistua omaan elämäänsä sekä sen ja tarvitsemiensa palveluiden suunnitteluun. Toiveena on turvallinen vanhuus, joka rakentuu turvallisesta asumisesta, riittävästä avusta ja hoidosta, terveydestä, ystävistä, harrastuksista ja taloudellisesta vakaudesta. Jokaisen ihmisen, niin nuoren kuin vanhankin, toiveena on tulla kuulluksi, säilyttää mahdollisuutensa olla mukana ja kokea itsensä tarpeelliseksi.

Juttutuvassa esiin nousseet huolen aiheet ja odotukset, omalle arvokkaalle elämälle, eivät liene vieraita nuoremmallekaan sukupolvelle. Kysehän on siitä, miten rakennamme yhteiskuntaamme. Haluammeko
siitä turvattoman, heikompia yksilöitä syrjivän, kylmän yhteiskunnan vai turvallisen, tasa-arvoisen ja ihmisen tarpeet huomioivan yhteiskunnan?